Iso on haikaus kesän perään! Kaikki mahtavat tapahtumat ovat tapahtuneet juurikin kesällä ja alkusyksystä. Tässä kun miettii taaksepäin elänyttä 26-vuotta, niin olenhan minä kokenut vaikka ja mitä. Mutta, vielä on kuitenkin paaljon lisää koettavaa 😉 Koska viime kesäni meni vielä työn ja erittäin järkyttävän väsymyksen takia unholaan, niin minä, toivon ja rukoilen, että tänä kesänä saisin nauttia elämästä ja toivottavasti hieman myös kevyempänä!
Näin paino-ongelmaisena ja ruoka-addiktina pakko on hieman puhua myös kesän ruoka-menusta 😉 Herkuttelupuolella kesäisin jäätelö on ehdoton lempparini, mutta kuitenkin perinteiset hamppariateriat ja pitsat kulkevat mukana myös vuodenajasta riippumatta. Mahtavaa on myös coca-cola light, johon tipautan runsaasti jääpaloja ja sitten terassille auringon alle kesästä nauttimaan!
Tänä kesänä olisi herkkujen puolesta kivaa kokeilla perinteisiä tuoreita hedelmiä, mikä oikeasti onkin todella hyvää ja kaikenlisäksi myös terveellistä. Coca-cola lightista yms. ”myrkkyjuomista” tuskin kykenen koskaan luopumaan, vaikka tällä hetkellä ne ovatkin olleet pannassa dieettini takia. Kesällä salaatit ovat myös erinomaisia ruokia, lempparinani toimii fetasalaatti, jota myös nytkin para-aikaa dieetin aikana olen vetänyt naamariin runsaasti. Nam!
Viime kesänä en käynyt kertaakaan terassilla. Täysi-ikäisestä pari vuotta etiäpäin kävin enemmänkin ulkona, mutta sitten se jäi hiljalleen pois. Huomasin, että olin kokenut hauskuutta jo niin paljon, että alkoi tuntumaan jo siltä, ettei ”mikään tunnu miltään”. Halusin myös aikuistua jatkuvasta ”rällästämisestä”. Myöhemmin olen hyvien ystävien kanssa käynyt silloin tällöin muutamalla.
Laskeskelin juuri, että viimeisestä ulkonakäynnistä on aikaa ainakin 1,5 vuotta. Syynä aiemmin olivat työt, väsymys ja lopulta kova painonnousu. Väsyneenä töiden jälkeen kävimme mieheni kanssa hakemassa mäkkäristä/kotipizzasta ruokaa kotiin, sillä kumpikaan meistä ei enää lopulta jaksanut kokata. Lopulta näiden lisäksi kuvioon tulivat jälkiruokana sipsit ja popparit. Lopulta olin 30kg lihavempi ja 25kg ylipainoinen.
Viime kesänä ystäväni kysyi minua yhdelle drinkille ulos ja ajattelin sen olevan hyvää vaihtelua tähän ”kurjuuteen”. Olin valmistautumassa iltaan, kunnes huomasin, ettei mikään vaatteistani enää sopinut päälleni. Hädässä pyysin äidiltäni joitain vaatteita lainaan, mutta nekään eivät sopineet päälleni! Olin aivan järkyttynyt ja tajusin oikeasti, kuinka paljon painoa olikaan kertynyt. Pari vuotta sitten lähtiessäni ulos sain miettiä, mikä vaate minusta olisi nätti ja sain kokeilla monenmoista erilaista vaihtoehtoa. Nyt en väljemmistäkään ”läskien- peitto- vaatteista” löytänyt ensimmäistäkään, joka sopisi päälleni. Itkuhan siinä tuli. Tarina päättyi siten, että jouduin perumaan drinkille lähdön ja päädyimme koti-iltaan kaverini kanssa.
Minulla on ikävä sitä aktiivista tyttöä, joka kävi 10km reippaalla kävelylenkillä tai 3km juoksulenkillä, siivosi reippaana kämpän ja alkoi lopulta valmistautumaan lauantai-illan viettoon. Ikävä on sitä tyttöä, joka lähti ulos viettämään hauskaa ja rentouttavaa iltaa ystävien kanssa. Minulla on ikävä sitä tyttöä, joka peiliin katsoessaan koki olevansa nätti ennen ulos lähtöä. Minulla on ikävä elämää.
