Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Nyt on viikonloppu takana ja aika taas punnitukselle. Tänään paino näytti 89,4kg, eli vain 200g viikonlopun aikana on lähtenyt. Tiedän, että hyvinhän painoa oikeasti on lähtenyt mutta koska aluksi paino lähti putoamaan hurjaa vauhtia, sitä vieläkin toivoisi että paino tippuisi yhtä rivakasti.
Viikonloppu sujui hyvin syömisten puolesta. Ei tullut sorruttua mihinkään, mutta huomasin, että veden juonti jäi aivan liian vähäiseksi. Lauantaina kävin salilla ja eilen illalla sain aikaiseksi juoksumatolla juostua 2km. Ja kyllä huomaa käynneensä salilla- auts! Niskassa tuntuu ikävästi kun kallistan päätä alaspäin kirjoittaessani.
Aikaisemmin kirosin sitä, että joudun vierestä seuraamaan kuinka mieheni syö iltapalaksi karjalanpiirakkaa ja perunasalaattia. Eilen illalla mieheni tunnusti, että on minun laihdutusprojektini aikana pudottanut painoa 5,5kg! Myönnettäköön, että ilmassa alkoi olemaan kateuden jännitettä, mutta onneksi sain nieltyä kateuden itsekkäät tuntemukset sisääni ja iloitsin mieheni saavutuksesta. Hänellä on myös ylipainoa ja sellaisia sairauksia, että painon pudottaminen olisi enemmän kuin suotavaa.
Onko se myytti, vai onko miesten helpompi pudottaa painoa? Minä olen syönyt pupun ruokaa ja mieheni ns. normiruokaa (toki hänellä minun dieettini aikana on jäänyt tietenkin kotipizzat ja mäkkärin ruoka pois). Mieheni kylläkin liikkuu päivisin työnsä puolesta enemmän kuin minä.
Myönnettäköön myös, että minulla tuli paha mieli siitä, että mieheni oli niin vaikea kertoa minulle painonpudotuksestaan. Millaisena ihmisenä hän minua pitää? Rehellisesti sanottuna, hän on ihan oikeassa. Kateuden tuntemuksethan pintaan nousi hyvin voimakkaana. Mutta täytyy myös myöntää, että nuo tuntemukset hävettää. Jos puolisoaan rakastaa, niin silloin pitäisi haluta toiselle vain parasta eikä toivoa epäonnistumisia jotta itse tuntisi olevansa jotenki parempi. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se mitä minä voin tehdä, on jatkaa samaan malliin ja yrittää lisätä hieman enemmän liikuntaa päivärutiineihin.